Koska me ei olla enää me eiku täällä ku me ollaan tuolla -> http://pilkkupojat.blogspot.fi/

Kyllä on ollu aivan mahtavia ilmoja nyt pari viikkoa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä tuule ja lämpötilakin plussan puolelle. Nyt tuulee jäätävän kylmästi ja lunta tulee vaakatasossa, mutta kyllä sen ehkä kestää kun oli niin hyvät pari viikkoa. 

Ronin kanssa epikset jäi väliin, mutta Tamskilla kisattiin kahen hyllyn verran. Ekassa startissa Ronppa kävi ihan kierroksilla, karkas jo ennen ku ees ehin jättää sitä lähtöön, juostiin sitte jotain esteitä et saa päästettyä pahimmat höyryt pois. Tästä ei mitään muisteltavaa jääny, hirvee ärstys vaan kun rata ois ollu kiva. Tokaan starttiin sitte lähettiin niin, että ennen omaa vuoroa tultiin halliin ja tehtiin ihan vaan istu maahan vaihtoja niin, että ite olin polvillani lattialla ja pystyin syöttämään Ronia ihan koko ajan. Eli Ronppa siis söi nakkia koko ajan vaihtaen istu-maahan, mutta tää näytti toimivan, jäi lähtöön kivasti ja oli paljon paljon keskittyneempi. Valitettavasti luotin sadasosa sekuntin liikaa ja Roni käänty putkesta ympäri!! Olin siinä vaiheessa jo kerenny niin pitkälle, et Roni hyppäs yhen hypyn ja siitä sitten hylly. Mutta muuten rata ,meni hyvin ennakkoluuloista huolimatta, en ois ihan heti uskonu, että kyseessä oli ykkösen rata :D Kepeillä oli pikkusen haparointia, niitähän tosiaan ollaan tässä koko talvi treenattu,mutta ei kun ei toimi niin ei toimi. Ja nyt treeneissäkin ollaan otettu takapakkia, eka väli ei vaan tunnu löytyvän. Täytynee ottaa taas varmaan ohjurit avuksi, niin sais vaan paljon onnistumisia. Mutta kisat tais olla tässä ennen syksyä, ihan senkin takia, että kisoja ei tässä lähistöllä oo niin, että niihin pääsisin :D

Taisonin kanssa päästiin osallistumaan Hanna Närhen toko/tottis koulutukseen, videot koulutuksesta ja muuta höpinää siitä omassa kirjotuksessan hieman myöhemmin. 

Omalla tokokurssilla tehtiin kontaktin pitoa häiriössä ja seuraamista samoin. Kouluttaja huuteli käskyjä ja Taisonin piti olla huomoimatta niitä. No eihän se ollu, Taisonontti true-agilitykoira oli ihan innoissaan, kun kouluttaja käski putkeen niin tämähän lähti ja jee ihanaa putkee mä niin rakastan jee ku saa mennä putkeen =,D yhtä vaikee oli kouluttajan maahan, se meni läpi tosi helposti. Taisoni ei jostain syystä ollu yhtään mukana, mutta ei sille voinu ku nauraa ku toinen niin innoissaan suorittaa vaikka vääriä käskyjä kuuntelikin. Ja siis tätä ollaan kyllä tehty ja hyvällä menestyksellä, nyt eivvan ollu Taisonin päivä. Merkkiäkin otettiin, kivaahan se oli juosta kun sai nakkia, muuta se ei siitä tainnukkaan tajuta. Toisissa treeneissä otettiin henkilöryhmää ja paikkamakuuta toisen koiran suorittaessa omia juttujaan. Paikkamakuu suju tosi hienosti, vähän kiinnosti mitä toinen tekee, mutta pysy tosi hyvin paikallaan ja suorittava koira oli kuitenkin iso musta uros, että ois voinu mennä huonomminkin. Henkilöryhmässä meillä onkin sitten vähän tekemistä, onhan vappuun vielä aikaa... :D

 

Aurinko on saanu houkuteltua taas mettäänkin treenaamaan. Taisonin kanssa ollaan käyty tekemässä kerran esineruutua leluilla ja muutamalla "esineelläkin" ollaan kokeiltu. Ihmisiä (lue Memmua ja mua :D) on päässy molemmat pilkut ettimään. Roni ihan vaan aktivointi mielessä, mutta kyllä sekin tuntuu tykkäävän, se tulee niin hirveetä vauhtia aina luokse <3 Taisonille ollaan koitettu saada vahvistettua irtoomista tarpeeks kauas, se kun vähän tekee sellasta et irtoo pari kymmentä metriä ja tulee takasi ihan kuin kysyen, että niin mitä, mä kävin tuolla eikä siellä mitään ollu. Pikku hiljaa edetään, pääasia, että kaikilla on kivaa ( ja koirat nukkuu rauhassa loppu pivän :D ) Nyt kun sulais lumet niin pääsis kunnolla treenaamaan, verijälkeäkin pääsisi sitte tekemään. Niin tosiaan, vaikka keli on ollu keväisen aurinkoinen niin täällä on ihan talvi vielä kuitenkin. Vähän kaihosasti kattelin mettiä ja peltoja turussa ja tampereella kun siellä pyörähdettiin, mutta kyllä mä tykkään ennemmin tästä talvesta kun kurasta.

Puhelin alko jokin aika sitten valittamaan, että tila loppuu tee jotain. Nyt sain vihdoin itteäni niskasta kiinni ja kiinnitettyä piuhan puhelimeen ja koneeseen, oli kyllä rankkaa :D mutta joo, ei se ihme ole vaikka tilanpuutteesta valitti kun paria kuvaa vajaa 2000 kuvaa on tullu sillä räpsittyä...
Jostain kumman syystä noin 90% koiren kuvista oli sellasia missä ne nukkuu. Kaikki tän postauksen kuvat on puhelimella otettuja.

Joo ja jostain kumman syystä en saa kuvia tänne oikein päin, ei auta vaikka ne ois koneella ensin kääntänyt niin tänne ne tulee väärinpäin. On muutenkin alkanut vuodatus taas tökkimään, ei esim. päivitä mun seuraamiani blogeja ollenkaan vaan kaikki täytyy muistaa ite käydä kattomassa. Pääsisköhän vaan helpoimmalla kun muuttais johonkin muualle...

Ollaan treenailtu normaalisti. Ei mitään hirveitä katastrofeja eikä mitään ylisupereita onnistumisia.

Ronin kanssa agi sujuu ja viime viikon treenit meni ihan mahtavasti kun Ronppa pääsi ensin mun oman ryhmäläisen ohjattavaksi päästelemään suurimpia höyryjä niin jakso keskittyä mun ohjaukseen ja tuli jopa siinä mukana. Mun ohjaus on menny taas hirveeksi varmisteluksi ja jään turhaan toljottamaan, että tekeekö se oikein vai ei. Tarttis vaan luottaa enemmän ja ohjata rohkeemmin. Taitaa olla ikuisuus ongelma agin parissa. Meillä ois epikset 7.3. omalla hallilla ja sitte kisat 10.3. tampereella. Vähän suunnittelin,että noi kisat ois tälle keväälle vikat, ellei nyt mee oikein tosi hyvin ni sitte saatetaan kattoa vielä muutama startti,mutta muuten ois tarkotus syksyyn saakka keskittyä rally-tokoon. Rally-tokolla jos sais sitä yhteistyötä vähän tiiviimmäksi ja mun luottoa Roniin nostettua. Mehän tosiaan vaihdettiin agin treeniryhmää tuossa ennen joulua ja uudessa ryhmässä on Ronin kaksi kauhua, iso musta (ihana pussaileva) belggari ja tumma aussi,joissa on vaan sitä jotain, että Ronpan pasmat menee niistä ihan sekasin. Jotain olen kuitenkin itekkin Ronin kanssa oppinut :) viime viikolla pystyttiin jo ohittamaan ja oleilemaan ison mustan kanssa samassa tilassa, kun vaan ilosella äänellä puhuin Ronille ja kehuin hirveesti kun lakkas tuijottamasta (provosoimasta) toista,ennen kun oisin toiminu hihnaa kiristämällä ja tiukalla äänellä kertomalla, että nyt muuten loppuu tuo tuijotus. 

Taisonin kanssa otettiin tänään seuraamista peruuttamalla ja mitä ihmettä, sehän osaa sen :O nojoo muutaman askeleen, mutta osaa kuitenkin. Kapulankin kanssa on edistytty taas mukavasti. Luoksetulon pysähtyminen aiheuttaa harmaita hiuksia oikein urakalla. Jos vaan esim heitän makkaran ja 'Taisoni lähtee hakemaan sitä niin pystyy kyllä pysähtymään suoraan käskystä kaukanakin musta, mutta jos jätän sen istumaan ja kutsun luokse niin seis käskyn kuultuaan se suurinpiirtein laittaa silmät kiinni ja kiihdyttää vielä enemmän ja pysähtyy tyytyväisenä ehkä metrin päähän tai sitten ihan viereen. Takapalkka toimi jossain vaiheessa,mutta ei toimi enää sekään. Loppupäätös-> luoksetulo käsky on annettu ja se tarkottaa, että lujaa luokse, mitään pysähtymis käskyä pilkkuaivot pysty samaan aikaan käsittelemään :D Parin viikon päästä osallistutaan Hanna Närhen koulutukseen,katotaan mitä ideoita siletä saadaan. Mun "salaisena" haaveena ois suoritta tk-2 ennen sääntö muutosta ja BH vappuna, mutta katotaan,taidetaan tarvita aikamoisia ihmeitä, että ne toteutuis.

Tänään käytiin koirien ja Marskin kanssa rattikelkka lenkillä, koirat veti ja Marcon kanssa istuttiin kyydissä ja nautittiin vauhdista. 4,5km mentiin aikamoista haipakkaa, kyllä sen nyt huomaa, kun kumpikaan koira ei oo jaloissa pyörimässä vaan nukkuvat tyytyväisinä omissa koloissaan. Kuva on jo ensilumilta,mutta tässäpä se nyt kuitenkin.

Yksi merkkipäiväkin sattu tälle kuulle, nimittäin Roni "mikä kaulanahka" Romppainen täytti jo 5 vuotta! Merkkipaalua juhlittiin hillitysti kakulla ja kattomalla telkkaria :D 

Onneks ei tarvii yksin tuskailla tän koneen kanssa <3

Voi että kun on kaikkea tapahtunut, mutta kun ei saa itteään kirjottamaan kun on niin hirveen vaivalloista kun kaikki kuvat on puhelimessa ja sillä ei niitä tänne saa ladattua. Noh, yritetään nyt kuitenkin olla reippaita :)
Otsikkoon palataan vähän myöhemmin, mutta tärkeimmät ensin! TATTADAA! 

Ronppa valioitui Kajaanissa hienolla arvostelulla. Kyllä olikin jännää, mä otin Kajaanin reissun vaan siltä kannalta, että saa rentoutua ja viettää mukavaa aikaa Memmun kanssa koko viikonlopun eikä tarvii miettiä koti tai työjuttuja, näyttelypaikallekkin kun käveltiin niin oli tarkotus tehä vaan aamulenkki sinne, pyörähtää kehässä ja samantien takas hotellille röhnöttämään :D Ei se sitten ihan niin mennyt, Erillä jatkoon, avointen ykkönen, sa ja paras uros kehässä Ronppa oli ekaa kertaa eka :) Ja Ronihan on herrasmies, naiset on aina ykkösenä, joten vsp ruusuke vielä lisäksi. Harri Lehkonen oli Ronista tätä mieltä " Hyvänkokoinen vahvarunkoinen uros. Maskuliininen pää ja ilme. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja ja mittasuhteet. Hyväasentoinen häntä. Tehokkaat liikkeet, hyvä pilkutus."

Häntäkin löyty

Kajaanin pallohalli ei ollu mikään lämpimin eikä helposti kuvattavin näyttelypaikka, kyllä mä sinne kuitenkin lähtisin uudestaankin :D

 

Ja sitte itse asiaan. Niin siinä nyt sitten kävi, että Nuutti vei Taisonin nyytit. 

Kuvattiin samalla selkäkin, siellä ei näkyny mitään erikoista.Painoa oli 31,9 kg, aattelin, että se painais ainakin pari kiloa enemmän. Mä tosiaan olin pohtinu ja pähkänny sterilisointia jo pitkään, varmaan siitä saakka kun lonkat kuvattiin. C/c nyt ei ole mikään jalostuksesta poissulkevan huono, mutta kun parempiakin löytyy ja kun ei kuitenkaan kuule kuin toisella korvalla. Ja kuten jo taisin aiemmin mainita, niin näyttelyt oli oikeastaan ainut syy pitää Taisonin kulkuset tallella. Näyttelyisä se ei kuitenkaan viihdy, se ei vaan ollu sen mielestä kivaa eikä ikinä ollu näyttelyssä edes lähellekkään niin rento kuin Roni niin miksi turhaan kiusata toista. Lisäksi ihan viimeisimpiä mietinnän aiheita oli Taisonin epävarmuus, mitä jos se vaan lisääntyy leikkauksen myötä kun testosteronin tuotanto vähenee. Ja mitähän kaikkea muuta sitä ehti miettiä, Ronin ja Taisonin välejä, millaiseksi ne mahdollisesti muuttuu tai jos käykin jotain ja Taisonista tulee agressiivinen. Hyvänä vaihtoehtona ei ollut sekään ettei leikkauksella olisi mitään vaikutusta, miksi sitä sitten olisi tehnyt. Lopulta sain kuitenkin itteni vakuutettua, että sterilointi on oikea vaihtoehto jos meinataan päästä harrastuksissa eteenpäin eikä junnata samassa pisteessä loppuikää kun yksi kulkee nenä maassa ja vinkuu tyttöjen perään. Toinen jolla itteäni rohkasin liitty hevosiin, jos mulla ois hevonen niin se ois ihan sata varmasti ruuna, ei ori, joten mitä pahaa siinä on, että haluan steriloida tuon. Lisäksi tietenkin kaikki terveyden kannalta positiiviset jutut, eturauhanen ja kiteet lähinnä. Noh tehty mikä tehty.

Leikkaus meni ilmeisesti hyvin ja päästiin kotiin toipumaan. Taisoni oli tietenkin väsynyt ja todella vaisu koko päivän, ei liikkunut kun sillon kun käytin sitä pihalla. Illalla sitten alkokin oikein kauhun pari tuntia. Taisoni alko hengittää puuskuttamalla eikä suostunu liikkumaan mihinkään, koitti vaan tunkea päätään johonkin koloon mihin vaan hiukankin sai. Sitä hetken seurattuani ja kun puuskutus vaan paheni oli pakko soittaa Tuhatjalkaan päivystykseen, samalla huomasin, että Taisonontin ikenet oli ihan valkoset/harmaat. Hoitaja keskusteli hetken lääkärin kanssa ja lopulta saatiin käsky lähteä näytille. Ei muuta kun Marski ja Taisoni autoon ja kohti Jyväskylää. Olin jo ihan varma, että se on Taisonin viiminen matka, kyllä niin vaikeeta hengittäminen oli kun sen takakonttiin laitoin. Onneksi sitten viimeisissä liikennevaloissa T piti jonkun pienen äänen niin tiesin, että hengissä on. Matkan aikana hengitys oli hiukan tasaantunut, mutta kun piti kävellä autosta sisälle, n. 20 metriä niin puuskutus alkoi taas. Taisoni sai heti pistoksena opiaattikipu lääkettä ja ei kauaa mennyt kun nukahti, toisella oli ihan hirveä kipushokki ja uni tuli heti kun se alkoi helpottaa. Lämpö oli laskenut 34,4 kun se normaalisti pitäisi olla 37-38, joten Taisoni sai sähkökäyttöisiä lämpöpatjoja päälleen ja alleen. Tipalla meni nestettä, antibioottia ja kai vielä kipulääkettäkin. Siinä odotellessa vierähti pari tuntia, ihana hoitaja toi mulle ja Marcolle mukavemman tuolin, mihin saatoin itekkin torkahtaa hetkeksi :) Tuhatjalkoja on parjattu jo jonkin aikaa, mutta mun täytyy sanoa, että mitä ite on siellä joutunut käymään niin kyllä on palvelu ollut hyvää ja henkilökunta mukavaa. Lääkärit on tainnu joka kerta olla ulkomaalaisia, mutta kuten nytkin, niin joka kerta koirat on tullu kuntoon eikä mitään ole jäänyt arvailujen varaan. 

Ja ne steriloinnin vaikutukset. Leikkauksesta on kulunut nyt n. 2,5 viikkoa ja voi olla, että tää on vaan jotain lumetta, mutta vielä ainakin olen tyytyväinen. 1,5 viikkoa meni vähän niin ja näin, Taisoni ei suostunut syömään, mutta se helpotti heti kun jätettiin antibiootit pois. Kotona turha piippaaminen ja vinkuminen on jäänyt kokonaan, Taisoni saattaa jopa jäädä paikalleen makaamaan vaikka mä lähtisin johonkin kun ennen se on roikkunu vähintään parin metrin päässä. Ronin kanssa ei mitään normaalista poikkeavaa. Hallilla T menee mielellään ite moikkaamaan vieraita ihmisiä. Tänään korkattiin möllitokossa avoluokka, huimilla 107 pisteillä, mutta alhaiset pisteet johtu ihan jostain muusta kun nenän perässä kulkemisesta. Katotaan sitten joskus puolen vuoden päästä onko muutos oikeesti totta vai onko tää vaan jotain alkukulissia.

Budjettitaulun myötä tuli mietittyä vakuutusta ja sen tarpeellisuutta. Noh nytpä sitten sinetöi kohtalonsa tämä vakuutusyhtiö, tuota päivystyskäyntiä ei korvata laisinkaan. ( Joo, siellä ehdoissa saattaa jossain lukea, että jos sterilisointi ei johdu terveydellisistä syista niin ei myöskään komplikaatioita korvata, mutta eipä tulllut mieleen alkaa tavaamaan vakuutusehtoja silloin yöllä)

 

En tainnutkaan viime vuoden alussa asettaa meille mitään sen kummempia tavoitteita, hyvä niin, koska tuskin mikään ois toteutunu. Jotain kuitenkin tein vuoden aikana, pidin ylhäällä (melkein) kaikki koiriin mennet rahat.  Tämä lähti liikkeelle tottakai kinasta siitä kuinka paljon koiriin menee rahaa ja minä lupasin pitää taulukkossa kaikki menot muistissa. Joka kuukaudelle oli oma taulukkonsa excelissä ja tässä nyt lopputuotos niiden perusteella. Vuosi 2014  ei ollut meidän osalta hirveän aktiivinen, kisaaminen ja näyttelyt oli tosi vähässä, eläinlääkärilläkään ei (onneksi)  jouduttu käymään kovin usein.  Jotain pieniä ostoksia on saattanut jäädä listan ulkopuolelle, kun tämä ainut kone, jossa on excel,  päätti pitää pientä lomaa välillä,  mutta suurin piirtein kaikki on ylhäällä. 

Ruoissa esim. kananmunia ja joitain öljyjä ei ole taulukossa mukana, koska niitä syödään itsekin enkä ole laskenut niitä erikseen. Ruoat on ostettu suurimmaksi osaksi Jyväskylän Rahulan rehusta, kun aina myöhästyn Kennelrehun ja Vauhti-raksun tilauksista, tässä pitää tänä vuonna petrata! Halpahallin oman merkin Ziip-kananjauhelihaa on myös tullut ostettua ja PetNapista aina tampereella vieraillessa, että pitää sekin mainita. Vitamiineja ja öljyjä on tullut osteltua ruokien kanssa samaan aikaan joten ihan kaikkia en välttämättä ole muistanut eritellä.

Tarvikkeita on tullut osteltua millon mistäkin ja ne ovat lähinnä pantoja, remmejä ja sen semmoista, vähän niinkun ylimäärästä, kun ihan välttämättä mitään ei olisi tarvinnut.  Vähän taisi kuitenkin tämä listan pitäminen hillitä ihan-oikeesti-toi-on-ihan-pakko-saada-loppujen lopuksi-lojuu-kaapin-pohjalla ostoksia. 

Agilityn treenipaikasta en joudu tällä hetkellä maksamaan, koska vedän itse yhtä ryhmää ja samalla saan ulkopuolisiin kouluttajiin vuotuisen tuen. Normaalisti agilityn treenipaikka maksaa 70€/ 3 kuukautta, joten ihan mukava säästö on kouluttamisen myötä tullut.  Näyttelyissä ei käyty edes joka kuukausi ja kisat taisi jäädä kaksiin agilitykisoihin, näissä kun olen ajatellut, että yhdet näyttelyt ja yhdet kisat kuussa noin keskimäärin olisi sopiva. Tokokisoja ei vielä viime vuonnakaan päästy korkkaamaan, mutta jospa se nyt tänä vuonna vihdoin onnistuisi. Menoihin ei ole laskettu polttoaineita, ne voisi koittaa laittaa tämän vuotiseen seurantaan, tai sitten ei ;)

Muut osiosta löytyy kaikki jäsenmaksut, hoitopaikkamaksut ja luonnetesti.

Ja vakuutuksinhan se kaikkein suurin raha menee. Siitä kun ei oikein uskalla luopuakaan ja kuitenkin tähän mennessä sitä on joka vuosi tarvinnut. Toisaalta kun olisi laittanut tuon 622€ (mikä on muuten enemmän kun vakuutuspapereissa on ilmoitettu o.O ) suoraan eläinlääkäriin niin halvemmaksi se olisi tainnut niinpäin tulla. Mutta sitä kun ei ikinä voi tietää jos tarvitseekin jotain isompaa leikkausta tms. Koirien vakuutukset on tällä hetkellä LähiTapiolassa, molemmilla on jotkut ell- ja kuoleman varalle olevat vakuutukset. Yritin kilpailuttaa vakuutuksia kesällä, mutta uudesta paikasta sanottiin heti suoraan etteivät pysty kilpailemaan tämän kanssa joten olkoon tuolla nyt sitten.  

Ja yhteensähän noista kaikista tulee 2201,63€. Tuntuuhan tuo yhtäkkiä isolta summalta, mutta kun oishan se voinu olla ihan huomattavasti enemmän...